Hieman Orimattilan keskustan ulkopuolella, rauhallisen pikkutien varressa ohikulkijaa odottaa keskikesän vehreydessä aarre: 1920-luvun loppupuolella rakennettu puuhuvila alkuperäisessä pihapiirissään. Puutarhan puolella, punamultaisten piharakennusten suojissa tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt.
Huvilan onneksi niin ei ole käynyt, sillä uusi omistaja Mikael Gustavsson on ottanut tehtäväkseen peruskorjata vanhan rakennuksen entiseen loistoonsa, järkevästi ja vanhaa kunnioittaen. Tänä kesänä uusittiin talon katto.
Oikeassa järjestyksessä
Gustavssonit ovat asuneet talossaan kuutisen vuotta. Sinä aikana he ovat tutustuneet kotiinsa ja sen ympäristöön, sekä miettineet, missä järjestyksessä kunnostaminen olisi järkevintä toteuttaa.
–Olimme onnekkaita, sillä aikaisemmat omistajat eivät olleet pilanneet taloa hengettömäksi 1960- ja -70-luvuille tyypillisillä ratkaisuilla. Toisaalta talo oli myös asuttavassa kunnossa, joten meidän ei tarvinnut ryhtyä sitä välittömästi peruskorjaamaankaan, Mikael Gustavsson kertoo.
Taloon on aikanaan rakennettu ns. elintasosiipi, mutta se on osattu sovittaa todella hienosti talon muuhun arkkitehtuuriin. Yläpohjan lisäeristys on toteutettu joskus 1980-1990-luvuilla. Myös talon ikkunat on uusittu.
Valitettavasti julkisivu oli joskus 1980-luvulla maalattu aikakaudelle tyypillisesti lateksimaalilla. Pahasti rapisevan maalin poistaminen vanhoista laudoista ei olisi enää järkevää, joten Mikael on päättänyt vaihtaa ne kokonaan. – Jos sateet antavat myöten, jo tänä kesänä. Enkä varmasti käytä muovimaalia, hän painottaa.
Vanhan talon peruskorjaus on aina järkevintä toteuttaa oikeassa järjestyksessä ja aloittaa vesikatosta. – Talon julkisivuista se kun kuitenkin on eniten sään armoilla. Vuotava katto pilaa alla olevat rakenteen nopeasti, Gustavsson perustelee.
Samassa yhteydessä on viisasta lisätä myös yläpohjan eristystä, mutta tässä tapauksessa se oli jo tehty.
Huvilan kattorakenne on 1920-luvulle tyypillinen, varsin monimuotoinen ja lappeiltaan jyrkkä. Näillä katoilla huopa- tai myöhemmin asennetun peltikatteen alta löytyvät vielä alkuperäiset päreet. Aluskatetta ei usein ole ollenkaan. Jos varsinainen vesikate on vielä hyvässä kunnossa eivätkä läpiviennit kovasti vuotaneet, vanhat rakenteet voidaan uuden katon materiaalista riippuen jättää jopa paikalleen.
Komeaa konesaumaa
Gustavssonit halusivat talon arkkitehtuuria kunnioittavan, mutta samalla kestävän ratkaisun, paikan päällä toteutetun konesaumapeltikaton. Konesauma- tai rivipeltikate on tuttu monien arvorakennusten katoilta. Se voidaan valmistaa arvokkaasta kuparista tai alumiinista, mutta yleisimmin kuitenkin kuumasinkitystä ja pinnoitetusta teräsohutlevystä. Se rakennetaan paikan päällä määrämittoihin leikatuista levyistä, jotka liitetään toisiinsa pysty- ja/tai hakasaumoin. Konesaumapeltikate asennetaan umpilaidoituksen päälle. Aluskatteena suositellaan käytettäväksi bitumialuskermiä, joka suojaa rakenteita kondenssi- ja vuotovesiltä ja toimii myös työaikaisena suojauksena.
Konesaumapeltikaton asentaminen on ammattitaitoa vaativa laji eikä kattopeltiseppiä maastamme löydy liikaa. Gustavssonienkin oli vaikea saada pyyntöönsä kunnon tarjouksia. – Osa tarjouksista ei vastannut ollenkaan tarjouspyyntöä ja hintahaitari oli suuri. KattoCenterin tarjous ei ollut suinkaan halvin, mutta se vastasi tarjouspyyntöä ja oli kokonaisurakka. Se on ehdottomasti turvallisin ratkaisu, Mikael kertoo.
Urakkaan kuului vanhan katon purkaminen ja mahdollisten vaurioiden korjaaminen, uuden katon rakentaminen otsalautoineen ja räystäineen sekä kattoturva- ja sadevesijärjestelmien asennus. Samalla pellitettiin myös piippu. Kattoa oikaistiin vain sen verran, että se paljain silmin katsottuna näyttää suoralta. Täysin suoristetut katot näyttävät vanhassa rakennuksessa kummallisilta, sillä vanha rakennus on aina johonkin suuntaan kallellaan.
Mikael on uuteen kattoonsa hyvin tyytyväinen. Katto on kertakaikkiaan upea. Myös katon tekijät saavat häneltä kiitoksensa: –Monimuotoisella katolla kiipeileminen ei ole ollut helppo eikä kevyt tehtävä. Silti ammattimiehet jaksoivat katolla täydet työpäivät.
Uusi konesaumapeltikatto tuli maksamaan noin 35 000 €. – Tavallinen muotopeltikatto rintamamiestalossa maksaisi varmaan 14-15 000 €, Mikael vertaa.
