Vuonna 1855 Hollolan kirkon kupeeseen rakennettu viljamakasiini toimii tänä päivänä yli tuhannen talonpoikaisesineen säilytyspaikkana ja Esinemuseona. Vanhan makasiinin katto oli tullut elinkaarensa päähän ja se vaati pikaista remontointia.
– Viljamakasiinia korjattiin edellisen kerran vuosina 1955–1958 yli miljoonalla markalla. Siinä yhteydessä savitiilikatolle tehtiin viisi kattoikkunaa. Viime vuosina tietynlainen sateen ja tuulen yhdistelmä aiheutti sen, että ikkunoiden välistä valui vettä rakenteisiin ja välikaton läpi sisään. Makasiini toimii kylmänä varastona historiallisesti arvokkaille esineille ja vesikaton pitävyys on ensiarvoisen tärkeää, Hollolan Kotiseutuyhdistyksen konsulttina toiminut Erkki Arvila kertoo kattoremonttiin johtaneista syistä.
Rakennuksen harjakorkeus on liki 10 metriä. Siitä syystä remontti vaati ammattimiesten käyttämistä eikä sitä voitu tehdä yhdistystoiminnalle tyypillisenä talkootyönä. Suomen KattoCenter valikoitui remontin tekijäksi kilpailutuksen kautta. Hinnan lisäksi valintaan vaikutti tekijöiden pätevyys. Remontissa piti ottaa huomioon viljamakasiinin rakennushistoriallinen ja kulttuurihistoriallinen arvo.
Kaikki sujui aikataulussa
Toukokuussa 2019 aloitettu remontti eteni aikataulun mukaisesti ja 225 m2 vesikaton ja liki 11 m2 sisäänkäyntikaton vaihtaminen vanhasta uuteen, oli ohi reilussa kahdessa viikossa.
– Tämä oli kolmen ammattimiehen mittainen remontti. Kaikki meni suunnitelmien mukaan eikä vastaan tullut yllätyksiä rakennuksen iästä huolimatta, KattoCenterin työmaapäällikkönä toiminut Bronislav Rudenas kertoo.
Yksi syy, miksi kattoremontti sujui ilman yllätyksiä oli siinä, että tiilikattoa oli avattu ennen remontin alkamista.
– Poistimme katolta vuosi sitten sammalta ja siinä yhteydessä meille selvisi savitiilien huono kunto. Kun remontti tuli keväällä ajankohtaiseksi, halusimme tietää ennakkoon myös rakenteiden kunnon, Arvila sanoo.
Huonokuntoisia kattotiiliä ei voitu käyttää uudestaan, mutta alkuperäiset kupariset vesikourut haluttiin säilyttää. Ne purettiin varovasti ennen remontin alkua ja samalla, kun KattoCenter purki vanhaa kattoa, kunnosti kotiseutuyhdistys talkoina räystäskourut. Osa kannakkeista tehtiin uusiksi ja ne galvanoitiin vanhanaikaisella tervakäsittelyllä.
Kestävä ja pitkäikäinen vaihtoehto
Itse kattoremontti aloitettiin vanhojen kattotiilien, lahojen räystäslautojen ja ruoteiden purkamisella. Aluskattona toiminutta vanhaa pärekattoa vahvistettiin, jotta katto saatiin samalla oikaistua ja pohja riittävän tukevaksi. Tämän päälle tehtiin pystykoolaukset ja päälle laitettiin hengittävä aluskate ja uudet ruoteet. Koko komeus viimeisteltiin Ormaxin antiikkisella betonikattotiilellä.
Kattoremontin yhteydessä 50-luvulla tehdyt kattoikkunat poistetiin, aukot laudoitettiin ja katosta tehtiin yhtenäinen.
– Katon kulma muuttui sen oikaisun jälkeen. Jouduimme hieman jumppaamaan, jotta saimme vanhojen räystäskourujen kaadot oikeaan kulmaan, mutta vaiva kannatti. Kupariset räystäskourut ovat upeat. Ei sellaisia saa enää mistään, Rudenas sanoo.
Katon uusi räystäslaudoitus tehtiin leveästä laudasta ja maalattiin valkoiseksi. Katon etelälappeelle asennettiin lumiesteet lumisten talvien varalle.
Uusi katto on tyylikäs ja se kunnioittaa vanhan katon ulkonäköä. Väri on sama ja antiikkitiili muistuttaa alkuperäistä tiiliverhoilua. Uusi katto istuu hyvin kulttuurimiljööseen ja remontin ansiosta arvokkaat museoesineet säilyvät makasiinissa kuivina taas vuosikymmeniä.
– Olemme erittäin tyytyväisiä. Yhteistyö KattoCenterin kanssa meni hyvin. Aikataulu piti, ja työnjälki on ensiluokkaista, itsekin urakoitsijana toiminut Arvila kiittelee.
